Näytetään tekstit, joissa on tunniste ajatuksia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ajatuksia. Näytä kaikki tekstit

7.4.2015

Ihanat kamalat YO-kirjoitukset

IMG_4780
Ylioppilaskokeet ovat tämän kevään - ja myös ainakin lähes kaikkien abien - osalta ohi ja abit nauttivatkin tällä hetkellä ansaittua kesälomaa! 

Pääsin itse aloittamaan yo-tutkintourakan jo näin kakkosluokan lopussa, ja tässä vähän fiiliksiä siitä!
IMG_3943
Päädyin siis seitsemän aineen kirjoittajana hajauttamaan tutkintoni kolmelle kerralle. Aloitin lukemisen heti kun ilmoittauduin kirjoituksiin - luin siis yhtä ainetta rapiat neljä kuukautta! Aikaisin aloittaminen oli kuitenkin tosi hyvä idea, sillä kaiken muun koulutyön ohessa kirjoituksiin lukeminen oli haastavaa. Pari kertaa saatiin olla epätoivon partaalla ja toivomassa, etten olisi koskaan ilmoittautunutkaan...

Viimeisen viikon ennen todellista koitosta enää pläräilin kertauskirjaa sekä kävin esimerkkitehtäviä läpi. Suurin stressi taisi koitua kokeen eväistä, hahah :-D 
IMG_4878IMG_4786
Ja lopulta yo-kirjoituksissa olikin oikeastaan tosi hauskaa, tai siis niin hauskaa kuin koetilanteessa vain voi olla... mutta ei ollenkaan siin pelottavaa tai vaikeaa kuin olin kuvitellut! Hyvin valmistautuneena koekysymykset eivät tuntuneet sen vaikeammilta kuin normaalinkaan kurssikokeen kysymykset :-) vinkkinä tuleville kirjoittajille siis sanottakoon, että turha jännitys vaan pois! Hengissä selvittiin ja nyt vain abivuoden koitoksia odottelemaan! 

16.1.2013

Viikko italialaisena

Valmiina lähtöön? Nyt on koittanut taas se aika, jolloin ryhmä lukion ykkösiä on lähdössä viikoksi tutustumaan italialaiseen kulttuuriin Milanoon. Tämän opintomatkan järjestäjinä ovat äidinkielen- sekä maantieteen opettajat. Projektiin osallistujat saavat matkasta kurssin, mutta ryhmä koostuu vapaaehtoisista, joita on usein niin paljon, että halukkaat lähtijät joudutaan arpomaan. Viime vuonna meillä kävi hyvä tuuri, sillä me kaikki kolme pääsimme mukaan tähän projektiin.
Jo itsessään toiseen ihan erilaiseen kulttuuriin tutustuminen oli hyvä syy haluta mukaan tähän projektiin, sillä italialainen kulttuuri eroaa suomalaisesta todella paljon. Olemme aina olleet kiinnostuneita vieraista kulttuureista, joten tämä oli oiva tilaisuus päästä kokemaan italialaista elämää, koska majoitushan tapahtui milanolaisen yksityiskoulun opiskelijoiden perheissä. Projektista oli myös kiellellistä hyötyä, sillä kommunikointi tapahtui englanniksi. Projektiin ei onneksi vaadittu täydellistä englannin kielen osaamista, sillä italialaiset opiskelijatkaan eivät olleet meitä suomalaisia parempia, koska englanti oli myös heille vieras kieli.

Ennen matkalle lähtemistä piti tehdä monenlaisia valmisteluita. Teimme esimerkiksi muutaman hengen ryhmissä esitelmiä Suomesta, jotta italialaiset saisivat hieman esimakua siitä millainen kulttuuri meillä on, ja minkälaiseen maahan he vuorostaan tulisivat viikoksi huhtikuussa. Valmisteluista varmasti haastavinta oli pakkaaminen, koska ilmasto oli erilainen kuin Suomessa, joten sopivien vaatteiden valitseminen oli haastavaa, sillä lähtiessämme Suomessa oli reilu 20 astetta pakkasta, kun taas Milanossa lämpötila oli plussan puolella. Pakkaamisen haastavuutta lisäsi myös matkalaukkujen tiukat painorajat. Majoitustietoja saimme vaihtelevasti, sillä osa sai tietää host-perheensä jo viikkoja ennen matkaa, mutta osalle majoituspaikka selvisi vasta pari päivää ennen lähtöä. Mutta kuitenkin kaikki olivat yhtä innokkaina lähdössä reissuun!
LAUANTAI 21.1 Lauantaina heräsimme odottavaisina, sillä tiedossa oli matkustuksen täyteinen päivä joka huipentui italialaisten kohtaamiseen illalla! Meidän matkamme Milanoon oli suunniteltua pidempi, sillä emme päässeetkään lentämään suoraan Helsingistä Milanoon vaan lentomme lähti Lappeenrannasta johon matkasimme autoilla, junalla ja takseilla. Pitkä matka lentokentälle ei kuitenkaan latistanut tunnelmaa, sillä pääsimme tutustumaan paremmin Tervakoskelaisiin opiskelijoihin ja yhteishenki lähti heti huimaan nousuun! Saavuttuamme illalla Milanoon, olikin jo haikeaa kun piti jättää suomalaiset kaverit ja lähteä selviytymään yksin italialaisessa, uudessa perheessä. Jotkut saivat tukea toisistaan majoittuessaan yhdessä toisen suomalaisen kanssa samassa perheessä, mutta suurin osa meistä sai kuitenkin pärjätä omillaan. 

Italialaiset emäntämme ja isäntämme olivat hyvin vieraanvaraisia ja ottivat meidän hyvin vastaan, joten tunsimme olomme nopeasti kotoisaksi. Oli mielenkiintoista huomata miten erilaisissa oloissa italialaiset perheet asuivat. Vaikka meille oli sanottu että hostimme ovat tavallista varakkaampia, näin ei ihan joka tapauksessa kuitenkaan ollut vaan osa perheistä asui tavallisessa ympäristössä kun taas osa eli hulppeampaa elämää. Yhteistä kaikilla host-perheillä kuitenkin oli se, että he olivat todella mukavia ja kaikki viihtyivät hyvin.

Pitkän matkustuspäivän jälkeen olimme niin väsyneitä, että oli oikeastaan hyvä juttu ettei sille illalle oltu suunniteltu yhteistä ohjelmaa vaan pääsimme rauhassa tutustumaan uusiin "koteihin ja perheisiimme" sekä lataamaan akkuja hektistä viikkoa varten. 
SUNNUNTAI 22.1 Ensimmäinen kokonainen päivä Milanossa oli varattu tutustumiselle ja yhdessäololle, joten varsinaista yhteistä ohjelmaa ei sunnuntaille ollut. Monet viettivätkin päivän tutustuen Milanon tarjoamiin shoppailumahdollisuuksiin. Vietimme aikaa porukalla tutustuen myös muihin italialisiin kun oma emäntä tai isäntä oli tullut jo tutuksi. 






MAANANTAI 23.1 Aamulla tapasimme koko ryhmän koululla ja olikin mukava tavata taas kaikki suomalaiset ja kuulla miten muilla oli sujunut. Koululla kerroimme italialaisille hieman lisää Suomesta aikaisemmin valmistettujen esitelmien muodossa, jonka jälkeen pelasimme lentopalloa yhdessä italialaisten kanssa. Lounaaksi söimme tyypillisesti italialaiseen tapaan leipää tai pitsaa ulkona kuten myös kaikkina seuraavina päivinä. 

Syötyämme suuntasimme mielenkiintoiseen teatterimuseoon, jossa aika kului kuin siivillä. Lisäksi kiertelimme hieman Milanon keskustassa tutustuen Duomon alueeseen. Ennenkuin huomasimmekaan, erosivat tiemme suomalaisten kanssa, sillä illat olivat aina vapaita eikä silloinkaan ollut yhteistä ohjelmaa. Iltaisin syötiin pitkän kaavan mukaan, osa kotona, osa ulkona ravintoloissa. Ruoka kuitenkin oli lähes poikkeuksetta hyvää!

TIISTAI 24.1 Päivä alkoi vierailuilla kirkossa ja paikallisessa yliopistossa, jonka jälkeen loppupäivä lounaasta alkaen oli vapaa. Iltapäivää useimmat viettivät shoppaillen jälleen ja illalla suurin osa porukasta katseli kaunista auringonlaskua katolla josta aukesi näkymä koko Milanon yl





KESKIVIIKKO 25.1 Aikaisin herätyksemme oli keskiviikkona, jolloin tiedossa oli koko päivän reissu aurinkoiselle rannikolle, Genovaan. Yllätyimme iloisesti Genovan lämpimästä ilmasta ja auringonpaisteesta. Päivä kului kauniita maisemia ja tyypillisiä italialaisia pikkukujia kävellessä, akvaariossa mereneläviä, kuten manaatteja ja pingviinejä ihaillessa sekä kirkkoja kierrellessä. Illansuussa palasimme takaisin Milanoon ja ilta sujui rauhallisissa merkeissä sillä päivä oli ollut pitkä. 





























TORSTAI 26.1 Toiseksi viimeinen kokonainen päivä alkoi tavalliseen tapaan tapaamisella koululla, josta jatkoimme katsomaan upeaa ja vanhaa linnaa. Aamupäivä jatkui vierailulla museoon, jossa oli meneillään Da Vincin keksintöjä esittelevä näyttely. Siellä pääsimme itsekin kokeilemaan erilaisia keksintöjä käytänössä! Lounaan jälkeen matkustimme keskustan ulkopuolella sijaitsevaan luostariin jossa saimme hyvän käsityksen siitä, kuinka merkittävässä osassa uskonto on Italian kulttuurissa.
Viimeisiä iltoja halusimme viettää kaikki yhdessä, sillä meistä oli tullut todella läheisiä uusien italialaisten ystäviemme kanssa. Ilta sujuikin ravintolassa istuskellessa hyvässä seurassa!





PERJANTAI 27.1 Suunnitelmamme muuttuivat viimeisen päivän ohjelman suhteen, sillä meneillään oli julkisen liikenteen lakko emmekä päässeet San Siron jalkapallostadionille. Korvaava ohjelma piti sisällään mm. Milanon kauniin ympäriston ihastelua ja italaiselle oppitunnille osallistumista.
Loppuhuipennuksena menimme koko porukalla yhden italialaisen tytön vanhempien omistamaan ravintolaan syömään ja vietimme siis koko viimeisen illankin onnistuneesti yhdessä ja loistavan päätöksen huikealle viikollemme Milanossa!









LAUANTAI 28.1 Viimeinen aamu sujui viime hetken pakkailuissa sekä haikeiden hyvästien jättämisessä, sillä meidän oli aika palata takaisin Suomeen. Jätimme ensin läheisiksi tulleet host-perheemme itku silmässä taaksemme ja suuntasimme suomalaisten kanssa lentokentälle jossa taistelimme laukkujen painorajojen kanssa ja teimme viime hetken ostokset. Edessämme oli kuitenkin vielä pitkä paluumatka ensin lentäen Milanosta Lappeenrantaan, josta taas junalla Lahteen, jossa vanhempamme olivat meitä vastassa. Paluumatka sujui hyvissä, mutta hieman haikeissa tunnelmissa, kun kertailimme yhdessä viikon tapahtumia ja nauroimme hauskoille kuville, joita onneksi löytyi runsaasti. Palasimme kotiin siis iloisina ja monia, monia uusia kokemuksia rikkaampina!


Kaiken kaikkiaan matka oli todella avartava, sillä pääsimme tutustumaan italialaiseen kulttuuriin paikallisten näkökulmasta. Tämä ainutlaatuinen mahdollisuus tarjosi meille tilaisuuden päästä tutustumaan milanolaisten arkeen tavalla, jota turistimatkailu pidä sisällään. Yhteistyöprojektin aikana tutustuimme uusiin ihmisiin, niin suomalaisiin kuin italialaisiinkin ja rohkaistuimme hurjasti englannin kielen käyttäjinä. Olemme kaikki erittäin iloisia ja kiitollisia siitä, että koulumme tarjoaa tällaisen huikean mahdollisuuden ja kehotammekin kaikkia tarttumaan siihen mahdollisuuksien mukaan. Ette tule katumaan sitä! Toivotamme vielä lukiomme tämän vuotiselle ryhmälle vähintäänkin yhtää loistavaa ja antoisaa reissua kuin meidän omamme oli!

19.12.2012

Miksi lukio?

Ysiluokalla saa tosissaan alkaa miettiä, että minne hakee opiskelemaan - tai minne oma todistus riittää. Tää on useimmille eka oma iso päätös, joka vaikuttaa oikeesti tulevaisuuteen. Ei se sentään tulevaisuutta lopullisesti sinetöi tai sulje kaikkia ovia, mutta useimmilla just tämä päätös ratkasee tulevaisuuden suunnan. Senpä takia tätä päätöstä pohditaankin yleensä huolella ja jokaiselta kantilta, vaikka joillekin onkin heti alusta alkaen ihan selvää että minne lähtee kun pakolliset opiskelut peruskoulussa on saatu suoritettua. Nykyään vaihtoehtojahan löytyykin monenlaisia, mutta sanomattakin on varmaan selvää, että meidän mielestä paras vaihtoehto on lukio! Mutta miten me kolme tehtiin tää meidän maailmoja mullistava päätös ja päädyttiin kaikki onnellisesti Turengin lukioon? Tässä meidän "love storyt":

Pihla:
Pari vuotta sitten kun peruskoulu läheni loppuaan, oli mulle päivänselvää että aion hakea lukioon. Mun silmissä lukio vaikutti just sellaselta paikalta missä mä viihtyisin, koska siellä oikeasti pääsee vaikuttamaan siihen mitä opiskelee kun pääsee valkkailemaan itelleen kursseja. Lisäksi lukiossa mua houkutti kaikki ulkomaanmatkat, oppilaskunta- ja tutortoiminta sekä tietty vanhojentanssit, penkkarit, potkiaiset sun muut teemapäivät. Mun mielestä parhaita juttuja tähän mennessä onkin olleet kaikki opiskelun ulkopuolella olleet kerran elämässä-kokemukset joita ainoastaan lukio tarjoaa. Omissa tulevaisuuden haaveissa mulla siintää yliopisto, joten senkin takia lukio oli mulle oikea valinta. 

Vaikka ysillä mä palloilinkin jonkun aikaa Turengin ja Hämeenlinnan lukioiden välillä, vei Turenki voiton tutun ja turvallisen ympäristön ansiosta. Lukio itsessään tuo mukanaan jo niin paljon muutoksia, että oli kiva mennä samaan, tuttuun rakennukseen, vaikka lukiosiipi välillä tuntuukin olevan ihan eri maailmasta kuin peruskoulu! Lukioelämää on mulla nyt takana puolitoista vuotta, enkä oo kyllä katunu sitä että valitsin lukion. Päinvastoin, musta tuntuu että seuraavat puolitoista vuotta tulee olemaan, jos mahdollista, vielä paremmat kuin edelliset, enkä malta oottaa mitä kaikkee kivaa tää lukioelämä vielä pitää sisällään!

Kata:
Kun peruskoulussa tuli aika ruveta pohtimaan jatko-opiskelupaikkaa, oli valintani melko helppo, koska en tiennyt mihin ammattiin haluaisin valmistua. Joten päätin jatkaa opintojani lukiossa. Myös isoveljeni oli käynyt lukion, joten sitä kautta sain tietoa vanhojen päivästä, penkkareista sekä muista lukion tapahtumista joten halusin kokea ne myös itse. Seuraava valintani koski mihin lukioon hakisin yhteishaussa. Harkitsin Hämeenlinnan lukioiden sekä Turengin lukion välillä, ja päädyin lähellä sijaitsevaan Turengin lukioon. Sillä koulumatka olisi lyhyt sekä ryhmäkoot sopivan pieniä. Turengin lukiossa olisi myös todella hyvät mahdollisuudet kansainväliseen toimintaan, josta kiinnostuin heti. 

Noora: 
Lukioon meneminen oli mulle oikeastaan itsestäänselvyys, kun sopivaa alaa ei amiksessa ollut eikä opiskelu ole tuottanut mulle hirmuisia vaikeuksia aiemminkaan. Olen aina tykännyt lukea varsinkin kieliä ja matematiikkaa. Lukiossa olen päässyt jatkamaan saksan kielen lukemista, jonka lukemisen olen aloittanut jo 4.luokalla. Pitkä matematiikka on tarjonnut sopivasti haasteita mulle, vaikka alussa se tuntuikin vaikealta. Tottakai myös muista aineista on ollut tosi paljon hyötyy.
Lisäksi lukiossa viehätti varsinkin kansainvälisyystoiminta, jonka projekteihin oon onneksi päässyt kaikkiin mukaan! Tähän mennessä lukio on antanut mulle paljon, enkä koeviikoista tai lukemisen paljoudesta huolimatta ole katunut kertaakaan, että valitsin just Turengin lukion. Parasta meidän lukiossa on, että se on lähellä ja kohtuullisen pieni, joten oppii tuntemaan kaikki. Ja tottakai pitää muistaa et lukio on oikeesti paljon enemmän kuin vaan sitä pänttäämistä, kunhan vain osaa ottaa lukioelämästä kaiken irti. Omasta mielestäni olen siinä tähän mennessä onnistunut loistavasti!