1C:n kulttuurimatka isolle kirkolle

Keskiviikkona 8.4 1C hyppäsi bussiin ja hurautti Helsinkiin kulttuurimatkalle Tapio Mäenpään, Sami Uotilan, sekä Johanna Leivuoren johdolla. Ohjelmantäyteinen päivä alkoi Tammisaaresta, Urho Kekkosen museosta ja ennen museokierrosta koko porukka saatiin yhteiskuvaan hurjasta tuulesta huolimattta. Muuten niin koristeellinen ja upea kartano pitää sisällään hyvin yksinkertaisen keittiön, joka sai monen muistelemaan mummolan tai kesämökin keittiötä. Täytyy myöntää, että itsellekin tuli hieman nostalginen fiilis noita kaappeja ja verhoja katsellessa!
Tämän pöydän ääressä presidentti Kekkonen hoiti työasioitaan ja etualalla olevasta kalenterista voi jopa nähä Kekkosen itse kirjoittamia merkintöjä.
Koska ryhmäkuvia ei koskaan voi olla liikaa...
Museokierroksen, sekä vieraskirjaan kirjoittamisen jälkeen oli aika siirtyä ruokailemaan Ravintola Sunniin, jossa porukka pääsi nauttimaan herkullista pastaa ja lasagnea. Näkymät ravintolasta ei olleet hullummat!
Ruokailun jälkeen oli vuorossa opastettu kierros kansallisoopperassa, jossa pääsimme tutustumaan kulisseihin ja näkemään mm. ompelimon, sekä kuinka esitysten lavasteita valmistetaan. Alla olevat puvut olivat Ovela Kettu nimisestä oopperasta.
Mielenkiintoisen kierroksen jälkeen pääsimme viettämään vapaa-aikaa, jonka kukin vietti omalla tahollaan ja muutama onnekas pääsi Ben Zyskowiczin kanssa yhteiskuvaan! "Tuo se kylttiki kuvaan ku nää on lukiolaisia ni ei ne välttämättä tiiä!" - Ben Zyskowich 2015 Kirsikkana kakun päällä pääsimme vielä illalla seuraamaan Don Quiote -balettia.
Esityksen jälkeen luokkamme sai harvinaisen tilaisuuden, nimittäin kolme opiskelijaa pääsivät opettajien johdolla tapaamaan baletin pääosien tanssijat. Tanssijat saivat Kukkatalo Kouhialta tilatun kukkalaitteen, sekä Nina-Maria Humaliston ja Matias Jalavan taiteileman kortin. Kuvassa vas. Tapio Mäenpää, Johanna Leivuori, Michal Krčmář (Basilio), Maria Baranova (Kitri), Anna Ikonen ja Jyri Heikkinen (kuva: Nina-Maria Humalisto) Maria Baranova, sekä baletin johtaja Kenneth Greven 
Baletin jälkeen palasimme bussiin, jossa nautimme eväät samalla kun palasimme takaisin Tervakoskelle. 
Kiitos kaikille upeasta matkasta ja erityiskiitokset Kukkatalo Kouhialle kukkalaitteesta sekä Lions Clubille matkan rahoittamisesta!

Ihanat kamalat YO-kirjoitukset

Ylioppilaskokeet ovat tämän kevään - ja myös ainakin lähes kaikkien abien - osalta ohi ja abit nauttivatkin tällä hetkellä ansaittua kesälomaa! 

Pääsin itse aloittamaan yo-tutkintourakan jo näin kakkosluokan lopussa, ja tässä vähän fiiliksiä siitä!

Päädyin siis seitsemän aineen kirjoittajana hajauttamaan tutkintoni kolmelle kerralle. Aloitin lukemisen heti kun ilmoittauduin kirjoituksiin - luin siis yhtä ainetta rapiat neljä kuukautta! Aikaisin aloittaminen oli kuitenkin tosi hyvä idea, sillä kaiken muun koulutyön ohessa kirjoituksiin lukeminen oli haastavaa. Pari kertaa saatiin olla epätoivon partaalla ja toivomassa, etten olisi koskaan ilmoittautunutkaan...

Viimeisen viikon ennen todellista koitosta enää pläräilin kertauskirjaa sekä kävin esimerkkitehtäviä läpi. Suurin stressi taisi koitua kokeen eväistä, hahah :-D 

Ja lopulta yo-kirjoituksissa olikin oikeastaan tosi hauskaa, tai siis niin hauskaa kuin koetilanteessa vain voi olla... mutta ei ollenkaan siin pelottavaa tai vaikeaa kuin olin kuvitellut! Hyvin valmistautuneena koekysymykset eivät tuntuneet sen vaikeammilta kuin normaalinkaan kurssikokeen kysymykset :-) vinkkinä tuleville kirjoittajille siis sanottakoon, että turha jännitys vaan pois! Hengissä selvittiin ja nyt vain abivuoden koitoksia odottelemaan! 

Parempi myöhään kun ei milloinkaan

Pari viikkoa sitten torstaina 19.3 Tervakosken toimipisteen 1. ja 2.vsk:n opiskelijat pääsivät kuuntelemaan tietokirjailija Tuulikki Pekkalaisen luentoa hänen viimeisimmistä teoksistaan Susinartut ja pikku immet, sekä Lapset sodassa 1918.

Luennon aikana saimme kuulla paljon mielenkiintoisia asioita pitkään vaiettuna olleesta aiheesta: Naisten ja lasten elämä ja olot vankileireillä sisällissodan aikana.


Pienistä teknisistä ongelmista huolimatta luento sujui mallikkaasti. Myös yleisö pääsi osallistumaan luennon lopussa esittämällä haluamiaan kysymyksiä. Yleisöä askarrutti mm. tuhotut asiakirjat ja kuinka kauan kunkin kirjan aineiston keräämisessä kesti.
Luennon lopuksi Pekkalainen signeerasi kolme kirjaa, jotka olimme Pessi Ohra-ahon kanssa lukeneet ja saimme kirjat itsellemme muistoksi.