Ysiluokalla saa tosissaan alkaa miettiä, että minne hakee opiskelemaan - tai minne oma todistus riittää. Tää on useimmille eka oma iso päätös, joka vaikuttaa oikeesti tulevaisuuteen. Ei se sentään tulevaisuutta lopullisesti sinetöi tai sulje kaikkia ovia, mutta useimmilla just tämä päätös ratkasee tulevaisuuden suunnan. Senpä takia tätä päätöstä pohditaankin yleensä huolella ja jokaiselta kantilta, vaikka joillekin onkin heti alusta alkaen ihan selvää että minne lähtee kun pakolliset opiskelut peruskoulussa on saatu suoritettua. Nykyään vaihtoehtojahan löytyykin monenlaisia, mutta sanomattakin on varmaan selvää, että meidän mielestä paras vaihtoehto on lukio! Mutta miten me kolme tehtiin tää meidän maailmoja mullistava päätös ja päädyttiin kaikki onnellisesti Turengin lukioon? Tässä meidän "love storyt":
Pihla:
Pari vuotta sitten kun peruskoulu läheni loppuaan, oli mulle päivänselvää että aion hakea lukioon. Mun silmissä lukio vaikutti just sellaselta paikalta missä mä viihtyisin, koska siellä oikeasti pääsee vaikuttamaan siihen mitä opiskelee kun pääsee valkkailemaan itelleen kursseja. Lisäksi lukiossa mua houkutti kaikki ulkomaanmatkat, oppilaskunta- ja tutortoiminta sekä tietty vanhojentanssit, penkkarit, potkiaiset sun muut teemapäivät. Mun mielestä parhaita juttuja tähän mennessä onkin olleet kaikki opiskelun ulkopuolella olleet kerran elämässä-kokemukset joita ainoastaan lukio tarjoaa. Omissa tulevaisuuden haaveissa mulla siintää yliopisto, joten senkin takia lukio oli mulle oikea valinta.
Vaikka ysillä mä palloilinkin jonkun aikaa Turengin ja Hämeenlinnan lukioiden välillä, vei Turenki voiton tutun ja turvallisen ympäristön ansiosta. Lukio itsessään tuo mukanaan jo niin paljon muutoksia, että oli kiva mennä samaan, tuttuun rakennukseen, vaikka lukiosiipi välillä tuntuukin olevan ihan eri maailmasta kuin peruskoulu! Lukioelämää on mulla nyt takana puolitoista vuotta, enkä oo kyllä katunu sitä että valitsin lukion. Päinvastoin, musta tuntuu että seuraavat puolitoista vuotta tulee olemaan, jos mahdollista, vielä paremmat kuin edelliset, enkä malta oottaa mitä kaikkee kivaa tää lukioelämä vielä pitää sisällään!
Kun peruskoulussa tuli aika ruveta pohtimaan jatko-opiskelupaikkaa, oli valintani melko helppo, koska en tiennyt mihin ammattiin haluaisin valmistua. Joten päätin jatkaa opintojani lukiossa. Myös isoveljeni oli käynyt lukion, joten sitä kautta sain tietoa vanhojen päivästä, penkkareista sekä muista lukion tapahtumista joten halusin kokea ne myös itse. Seuraava valintani koski mihin lukioon hakisin yhteishaussa. Harkitsin Hämeenlinnan lukioiden sekä Turengin lukion välillä, ja päädyin lähellä sijaitsevaan Turengin lukioon. Sillä koulumatka olisi lyhyt sekä ryhmäkoot sopivan pieniä. Turengin lukiossa olisi myös todella hyvät mahdollisuudet kansainväliseen toimintaan, josta kiinnostuin heti.
Noora:
Lukioon meneminen oli mulle oikeastaan itsestäänselvyys, kun sopivaa alaa ei amiksessa ollut eikä opiskelu ole tuottanut mulle hirmuisia vaikeuksia aiemminkaan. Olen aina tykännyt lukea varsinkin kieliä ja matematiikkaa. Lukiossa olen päässyt jatkamaan saksan kielen lukemista, jonka lukemisen olen aloittanut jo 4.luokalla. Pitkä matematiikka on tarjonnut sopivasti haasteita mulle, vaikka alussa se tuntuikin vaikealta. Tottakai myös muista aineista on ollut tosi paljon hyötyy.
Lisäksi lukiossa viehätti varsinkin kansainvälisyystoiminta, jonka projekteihin oon onneksi päässyt kaikkiin mukaan! Tähän mennessä lukio on antanut mulle paljon, enkä koeviikoista tai lukemisen paljoudesta huolimatta ole katunut kertaakaan, että valitsin just Turengin lukion. Parasta meidän lukiossa on, että se on lähellä ja kohtuullisen pieni, joten oppii tuntemaan kaikki. Ja tottakai pitää muistaa et lukio on oikeesti paljon enemmän kuin vaan sitä pänttäämistä, kunhan vain osaa ottaa lukioelämästä kaiken irti. Omasta mielestäni olen siinä tähän mennessä onnistunut loistavasti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti