Kurkkaus ykkösten pikkujouluihin!

Moi! Vikaa koulupäivää ennen joululomaa ykköset viettivät tutoreiden kanssa pikkujoulujen merkeissä. Ohjelmassa oli pukkihumalaa, sukkahousujen pukeminen jokaiselle joukkuelaiselle vuoronperään mahdollisimman nopeasti ja steppilautaviesti sekä tietty herkuttelua ja joulukorttien jako. Tutorit on järkänny ykkösille syksyn aikana vaikka mitä ohjelmaa mutta pikkujouluissa fiilis oli erityisen katossa.

Tarjolla oli paljon herkkuja!

Sukkahousujen pukeminen sai hymyn huulille

Pukkihumalan taidetta...

Tiimityöskentelyä parhaimmillaan!

Tutorit

Kunniakuja voittajajoukkueelle

Teksti: Henna S

Kuvat ja kuvatekstit: Henna K

Vallanvaihdos - Hennat kehiin!

Vuodenvaihdos tuo uusia tuulia myös Janakkalan lukion blogiin, sillä valta on nyt siirtynyt seuraaville lukiobloggaajille. Tässä vaiheessa on hyvä välittää kiitokset aiemmalle blogiporukalle - Pihlalle, Nooralle ja Katariinalle - kymmenen pistettä ja papukaijamerkki teille blogin ylläpidosta! Tästä on hyvä jatkaa.

Kun abit viettävät viimeisiä hetkiään lukiossa ennen lukulomaa, on aika päästää kehiin uudet bloggaajat suoraan toiselta vuosikurssilta! Luvassa on kunnon tyttöenergiaa ja huipputasoista postailua kahden bloggaajamestarin myötä, onhan meillä sentään parikin Hennaa täällä bloggaamassa!

Moikka! Oon Henna 2A-luokalta ja päädyin kirjoittamaan lukioblogiin ihan oman kiinnostukseni myötä. Blogien parissa oon pyöriny jo viitisen vuotta, joten homma on tuttua ja mielekästä! Oman blogini kaveriksi halusin kirjottaa jotain erilaista, ja tämä lukion blogi olikin oiva ratkaisu siihen.

Lukiolaisena oon ahkera, utelias, tunnollinen ja innokas. Lukio oli varma valinta peruskoulun jälkeen, ja se onkin osoittautunut ihan omaksi jutuksi. Viihdyn lukiossa mielettömän hyvin ja ykkösen keväällä innostuinkin opiskelusta enemmän kuin koskaan ennen. Toimin tällä hetkellä myös yhtenä lukiomme yhdestätoista tutorista, ja siihenkin olen ajan myötä tykästynyt vaan lisää ja lisää!

Lukioblogissa mä tuun näkymään suurimmin varmaankin kuvien muodossa, sillä kun Henna S tykkää kirjoittaa niin mä tykkään kuvata! Oon myös valmis kertomaan omia kokemuksiani lukion tapahtumista, ja sitten kun niin tapahtuu, tulee jutut olemaan rehellisiä, (toivottavasti) hauskoja, pirteitä ja monipuolisia! Nämä adjektiivit kuvaavat sekä mun että bloggaajaminäni luonnetta, ja toivonkin että se tulis näkyyn täällä mahdollisimman hyvin. Odottelen kovasti myös kommenttia lukijoilta!

Heippa! Täällä blogissa kirjoittelee tulevaisuudessa myös Henna 2B-luokalta. Lähdin Hennan mukaan tekemään lukioblogia kun oon aika kova tyttö kirjoittelemaan, milloin lehteen, toisinaan koulun tapahtumista vuosikertomukseen tai koulun nettisivuille. Mutta yksin tähän hommaan en olis lähtenyt, sillä oon superhuono ottamaan kuvia tai tekemään mitään hyvännäköisiä ulkoasujuttuja tälle blogille. Jatkossa siis blogi pyörii tän tehokaksikon voimin.

Lukio on ollut aina se juttu mihin haluun, sillä kirkkaana silmissä kolmannelta luokalta asti on loistanut se ammatti, mistä haluun rahani tienata ja edelleen sitä kohti mennään. Oon myös tutorina ja liian monessa muussa sopassa, mikä veroittaa mun opiskelusta välillä aikaa mutta oon siis kova tunkemaan nenäni joka projektiin. Lukioelämä on kyllä ihan mahtavaa ja viihdyn meidän lukiossa loistavasti. Lukio on yleissivistänyt mua ja oon oppinut itsestäni paljon lisää. Aiotaan Hennan kanssa paljon kirjoittaa ja kuvata meidän lukion tapahtumia ja muuta menoo.

Yksi hyvä syy valita Janakkalan lukio

Yhteishaku lähenee ja tässä yksi hyvä syy miksi valita Janakkalan lukio, koska meillä on urheilulinja.

Urheilulinja on toiminut Janakkalan lukion Turengin toimipisteessä syksystä 2009 alkaen. Urheilulinjan tavoitteena on ennen kaikkea halu auttaa lahjakkaita urheilijoita kehittymään urheilijoina ja tukea heitä opiskelun ja urheilun yhdistämisessä. Lukion urheilulinjan harjoitteiden avulla pyritään tehostamaan nuorten valmennusta harjoittamalla urheilijoiden taitavuus- ja fyysisiä ominaisuuksia monipuolisesti. Tämä yhdistettynä urheilijoiden omiin lajiharjoituksiin luo hyvän pohjan urheilijana kehittymiselle.

“Lukiomme pyrkii myös helpottamaan urheilun ja opiskelun yhteensovittamista joustavilla ja yksilöllisillä opintoratkaisuilla. Tiivis harjoitteluohjelma kilpailuineen saattaa vaatia opinto-ohjelman pidentämistä kolmesta vuodesta pidemmäksi, ja me koetamme auttaa järkevän opinto-ohjelman luomisessa”, kertoo urheilulinjan yhdysopettaja Leena Peltonen. Urheilulinja harjoittelee kahtena aamupäivänä viikossa. Tämä mahdollistaa sen, että nuoret jaksavat vielä illalla omat lajiharjoituksensa. Valmennusharjoituksia ohjaa Jari Kataja.

Ensimmäisen vuosikurssin urheilulinjalaiset Hilma Koskinen, Siina Lönni ja Olli Jaakonsaari kertovat miltä tuntuu olla lukiossa ja "urlilla". Heidän päätös valita Janakkalan lukio oli helppo.

”Hämeenlinnaan olisi ollut liian pitkä matka, tämä on sopivan lähellä. Koulu on tuttu ja kaverit sekä opettajat pysyvät samoina”, urlilaiset kertovat. Urheilulinja tuo sopivasti lisää treeniä oman lajin ohella sillä harjoitukset ovat monipuolisia, fysiikkaa parantavia ja tukevat jokaisen henkilökohtaisia lajiharjoituksia.

Nuoret kertovat omia urheilullisia tavoitteitaan tulevaisuudessa. Tärkeimpiä ovat halu kehittyä, pääsy sm-tasolle, hyvässä kunnossa pysyminen. Urheilulinjan harjoitukset kehittävät kestävyyttä, liikkuvuutta, nopeutta, voimaa ja jokaista osa-aluetta tasapuolisesti. ”On sinusta itsestä kiinni mitä ja miten harjoitukset teet, täytyy olla asenne kohdillaan”, urlilaiset toteavat.

Janakkalan lukion hyviksi puoliksi ensimmäisen vuoden opiskelijat listaavat vapaamman opiskelun, mahdollisuuden valita mieluiset kurssit, omat tilat ja koeviikon. Urheilulinjalla hyvää on monipuoliset harjoitukset sekä mukava ja sopivan rento valmentaja Jari Kataja joka saa opiskelijoille hien pintaan aamutuimaan. ”Urheilulinjan ja lukio-opintojen yhdistäminen ei ole ollut hankalaa, oikeastaan se on helpompaa kuin tekisi omatoimisia harjoituksia.”

Hilma, Siina ja Olli lähettävät terveisiä yhteishakua tekeville: ”Lukioon ei kannata tulla ilman asennetta ja halua oppia, muuten menee kolme vuotta hukkaan. Janakkalan lukio on hyvä valinta. Lähilukiossa on hyvä ryhmähenki.”

Hilma Koskinen, Olli Jaakonsaari, Siina Lönni

Mitä kuuluu Janakkalan lukiolaisille?

Jokainen on varmasti kuullutkin siitä, että Turengin ja Tervakosken lukioiden tiet yhdistyivät hallinnollisesti elokuussa 2013. Tämä tarkoittaa tietenkin sitä, että yhteiseloa Janakkalan lukiona on piakkoin takana jo puoli vuotta! Syyslukukauden viimeisiä siis viedään, mutta mitä kaikkea tässä puolen vuoden aikana onkaan ehtinyt jo tapahtua?

Janakkalan lukion ensimmäinen vuosi starttasi perinteisin koulun alkajaismenoin, sillä juhlallisuudet on säästetty joulukuun alkuun jolloin itsenäisyys- ja ylioppilasjuhlan lisäksi vietämme Janakkalan lukion avajaisia. Tässä syksyn mittaan ovat uudet ykköset asettuneet taloksi ja päässet kiinni lukioelämään ja osa odottaakin jo innolla tammikuuta, jolloin järjestetään taas perinteinen matka Milanoon. Kakkoset, vanhat konkarit taas ovat ahkeroineet kaikenlaisten vanhojentanssijärjestelyjen kimpussa ja siinä sivussa myös aloittaneet keräämään rahaa koulumme toista perinteikästä reissua, Puolan matkaa varten. Ja mitäs me abit, koulun vanhimmat? Suurin osa on päässyt kokemaan jännittävääkin jännittävämmät ylioppilaskirjoitukset jotka onneksi syksyn osalta ovat jo onnellisesti ohi. Lisäksi abit ovat saaneet abiahupparinsa ja kaikenlaiset abivideoiden sun muiden asiaankuuluvien toimitusten suunnittelut hyvin käyntiin.

Syksy on ehtinyt pitää sisällään myös Big Brother-aiheisen teemapäivän, saksalaisten opiskelijoiden vierailun, Viroyhteistyön myötä vierailua puolin ja toisin, tutustumista erilaisiin jatkokoulutusmahdollisuuksiin mm. vierailemalla Helsingissä koe kampus!-tapahtumassa, opiskelijoiden mielipiteiden julki tuomista koulufoorumissa ja perinteisessä NuFon vatipäivässä sekä ihan tavallista lukioarkea koeviikkoineen ja hyppytunteineen. 

Vaikka vuosi alkaakin olla aika lopuillaan, ehtii tämän vuoden puolella tapahtua vielä vaikka mitä! Studia-messut selkeyttävät toivottavasti abien ajatuksia jatko-opiskeluista joulukuun alussa jolloin luvassa on myös juhlatunnelmia, kun pääsemme koko Janakkalan lukion voimin juhlistamaan itsenäisyys-, ylioppilas- sekä lukiomme avajaisjuhlaa. Joulukuun lopussa taas abit pääsevät tapaamaan vanhoja Turengin lukion opiskelijoita abikahvien merkeissä, tutorit pitävät hauskaa ykkösten kanssa pikkujoulutunnelmissa ja vuosi kääräistään pakettiin ensin Turengin toimipisteen oppilaskunnan joulukahvien myötä ja sitten vielä virallisesti koko Janakkalan lukion joulukirkossa, johon syyslukukausi sitten päättyykin. Tekemistä siis kyllä riittää itse kullakin, mutta tarkoituksena olisi kuitenkin päivitellä lukiokuulumisia tämän bloginkin puolelle!

Tere tulemast Turenkiin!

Tänä vuonna lukiossammme alkoi muiden kansainvälisten projektien lisäksi myös yhteistyö Viron Kadrina keskkoolin kanssa. Projektiin kuului neljä päivää kestävä tutustuminen toisen maan kulttuuriin, sekä koulunkäyntiin. Projektiin osallistuvia oppilaita oli kolme, joista kaksi oli toisenvuosikurssin opiskelijoita.  Ensimäiseksi virolaiset saapuivat maaliskuussa tutustumaan suomalaiseen elämään, jossa he käyttivät päivisin aikaa meidän lukiomme oppitunteihin osallistumalla, majoitus tapahtui opiskelioiden perheissä. Vapaa-ajalla he kävivät mm. Hämeenlinnassa keilaamassa sekä syömässä. Virolaisille esiteltiin myös suomalalaisten nuorten harrastuksia. Virolaisten vierailun jälkeen lukiomme oppilaat lähtivät vuorostaan tutustumaan vieraan maan koulunkäyntiin sekä virolaisten nuorten arkielämään. 

lukiobloggaajat juttelemassa virolaisten opettajien kanssa

Opettajat testasivat tietouttamme Virosta

Helsinki terveyden näkökulmasta

Opiskelu lukiossa mielletään usein luokissa hiki hatussa pänttäämiseksi, mitä se tottakai osittain onkin, mutta erilaisten kurssivaihtoehtojen ansiosta opiskelu voi pitää sisällään paljon muutakin. Pakollisten kurssien lisäksi oman mielen ja kiinnostuksen kohteiden mukaan valittavat syventävät ja soveltavat kurssit saattavat tarjota mahdollisuuden tutustua opiskeltavaan aiheeseen muutenkin kuin perinteisin luentomaisin oppitunnein. Tästä erinomainen esimerkki on terveystiedon  kolmoskurssi, jonka me kaikki kolme suoritimme viime jaksossa.

Terveystiedon syventävä kurssi numero kolme oli aiheeltaan "terveys ja tutkimus" joka koostui normaaleista oppitunneista sekä lukuisista opiskelua elävöittävistä vierailukäynneistä. Vierailukäyntejä kurssin aikana käsiteltyihin asioihin liittyen teimme pitkin kurssia ja olimme kaikki yhtä mieltä siitä, että vierailut toivat käydyt asiat loistavasti konkreettisimmiksi ja lähemmäksi itseä. Näin ollen asiat oli helpompi ymmärtää ja ne jäivät herkemmin mieleen. Kaikenlisäksi oli erittäin mielenkiintoista päästä vierailemaan kurssin aiheisiin liittyvissä paikoissa ja tavata ihmisiä, jotka tekivät oikeasti käsiteltyihin aiheisiin liittyviä asioita joka päivä työkseen.

Koko porukka Helsingin Yliopiston liikuntalääketieteen yksikön ulkopuolella

Ensimmäinen vierailumme oli joulukuun alussa ja pääsimme tutustumaan Turengin terveyskeskuksen laboratorioon sekä kuvantamismenetelmiin. Kurssi oli varsin suosittu, joten meitä oli monta innokasta tutustumassa laboratorioon ja röntgeniin, joten porukka jaettiin kahtia ja pääsimme vuorotellen vierailemaan laboratoriotiloissa sekä röntgentiloissa.

    Laboratoriossa meille esiteltiin kaikenlaisia laitteita, jotka täällä meillä Turengissa ovat melko kehittyneitä ja uusia, joten niillä saa tutkittua tarkasti esimerkiksi. veri- ja virtsanäytteitä. Meille näytettiin myös sydänkäyrätestin tekemistä ja yksi ryhmämme oppilaista pääsikin siihen koekaniiniksi. Lisäksi laboratorion työntekijät kertoivat työstään, tyypillisistä työpäivistään ja koulutuksestaan.

    Kuvantamismenetelmiin tutustuimme lähinnä röntgenlaitteiden esittelyn muodossa ja meille esiteltiinkin monipuolisesti röntgenkuvien ottamisen edellytyksiä ja tarvittavia suojavarusteita niin rötgenhoitajan kuin potilaankin osalta. Pääsimme myöskin näkemään oikean  röntgenkuvan yhden potilaan olkapäästä.

    Vierailut röntgenosastolla sekä laboratoriossa olivat todella mielenkiintoisia, sillä monet eivät koskaan olleet käyneet potilainakaan kummassakaan, joten oli hienoa kuulla molemmista työntekijöiden näkökulmasta. Myöskin työntekijöiden kertomat omat kokemukset ja tarinat tekivät aiheesta kiinnostavamman ja elävöittivät sitä. Onhan se ihan eri asia lukea kirjasta, millaista on työskennellä vaikkapa röntgenhoitajana kuin kuulla se hoitajalta itseltään!

Seuraava vierailukohteemme oli Turengin apteekki, jossa jakaannuimme taas kahtia. Toinen ryhmä sai vuorollaan kierrellä apteekissa tutustuen siihen konkreettisesti ja samanaikaisesti toinen ryhmä taas sai kuulla apteekin pyörittämisen taustoja ja ammattilaisen kertomuksia apteekkarin työstä.

   Saimme siis kuulla apteekin johtajalta, farmaseutilta hänen työnkuvastaan ja koulutuksestaan sekä apteekin jokapäiväisen toiminnan taustalla olevista tekijöistä. Kattava tietoisku apteekin toiminnasta toi meille paljon uutta tietoa apteekista, samoin kuin apteekin esittelykierros jonka aikana tutustuimme tarkemmin mm. itsehoitolääkkeisiin sekä lääkkeidein anja-annosjakelu menetelmään. Pääsimme kiertelemään apteekin takahuoneissa hyllyjen seassa ja näkemään apteekin arkea, mikä oli erittäin antoisaa ja kiinnostavaa.

Kuuntelemassa apteekin toiminnan taustoja taukotiloissa

Tammikuun alussa suuntasimme Turengin terveyskeskuksen tutustumaan fysioterapiaan, jossa saimme paljon tietoa fysioterapeutin ammatista. Meille fysioterapeutin arkea oli esittelemässä kaksi fysioterapeuttia jotka kertoivat laajasti opiskeluistaan, työnkuvistaan sekä tyypillisistä asiakkaista.
    Fysioterapiaa voi opiskella ammattikorkeakoulussa ja opiskelut kestävät usein 3,5 vuotta ja sisältävät paljon käytännön harjoittelua. Fysioterapiassa voi erikoistua erilaisille aloille, kuten liikuntalääketieteeseen. Asiaskuntaa on usein laidasta laitaan, niin iällisesti kuin muutenkin.
    Terveyden, liikkumisen ja toimintakyvyn edellytysten tuntemista edellyttävä fysioterapia koostuu useimmiten asiakkaan toimintakyvyn arvioinnista ja sen tukemisesta sekä kehittämisestä. Asiakkaalla saattaa olla jokin synnynnäinen liikuntaelinvamma tai hän saattaa esimerkiksi leikkauksen jälkeen tarvita fysioterapiaa. Asiakkaiden monipuolisuuden ansiosta työkin on todella monipuolista ja tarjoaa paljon erilaisia haasteita ja mahdollisuuksia. Työnkuvaan voi toimenkuvasta riippuen liittyä kotikäyntejä, normaaleja vastaanottoaikoja sekä vuodeosaston asiakkaiden kuntoutusta. Vierailu fysioterapiaan avasi silmämme fysioterapeutin työn monimuotoisuudelle, jonka laajuutta emme osanneet edes aavistaa etukäteen!

Kurssimme eräänlainen kohokohta oli lähes koko päivän mittainen vierailu Helsinkiin Biomedicumiin, Helsingin yliopiston liikuntalääketieteen yksikköön sekä yliopiston museoon. Ensiksi menimme tutustumaan liikuntalääketieteen yksikköön, jossa tutkimuksien johtaja Juha Peltonen kertoi yksikön toiminnasta, jossa tutkimus- ja kehitystyö ovat tärkeässä roolissa. Liikuntalääketieteen yksikkö pitää sisällään myös kliinistä työtä mm. laboratoriotutkimusten muodossa sekä tarjoaa koulutusmahdollisuuksia. Yksikön toimintaan kuuluvat kunto- ja rasitustestit sekä muut lähinnä urheilijoille tehtävät kuntoa ja toimintakykyä kartoittavat toimenpiteet. Yksikön asiakkaina on paljon huippu-urheilijoita, mutta myös tavallisia kuntoilijoita. Liikuntalaboratorioissa testataan mm. keuhkojen toimintaa esimerkiksi spirometria kokeilla, sydämen pumpputoimintaa ICG:n (impedanssi kardiografian) avulla sekä kudosten happeutumista rasituksessa. 

    Työstään meille oli kertomassa myös erikoislääkäri joka oli erikoistunut hengityselinten ongelmiin, sairaanhoitaja joka mahdollistaa kaikki testaukset sekä ravitsemustieteitä opiskellut nainen joka auttaa asiakkaita löytämään oikeanlaisen rukokavalion. Saimme siis monipuolisen kuvauksen siitä, mitä kaikkea liikuntalääketieteen yksikössä tehdään! Lopuksi saimme vielä nähdä omin silmin testauslaitteistoa ja kuulla niiden käytöstä.

Tutkimuslaitteiston ihmettelyä liikuntalääketieteen yksikössä

Biomedicumissa tutustuimme molekyylilääketieteen instituuttiin eli FIMM:iin, jossa tutkitaan esimerkiksi sairauksien syntymekanismeja geenien ja dna:n tutkinnan avulla. Saimme nähdä uutta laitteistoa jolla pystytään tutkimaan ihmisen perimää ja sitä kautta esimerkiksi syöpäsairauksien periytymistä. Pääsimme myös käymään biopankissa, jossa säilytetään enimmäkseen hermatologian ja urologian näytteitä -180 asteisissa pakastetynnyreissä. Siellä näytteet pysyvät hyvässä kunnossa myöhempiäkin tutkimuksia varten. Saimme tarkastella myös itse näytteitä jättimäiseltä screeniltä, jossa näytteitä pystyi zoomailemaan ja tarkastelemaan niiden rakennetta.

Pääsimme tutkimaan solunäytteitä suurella kosketusnäyttöisellä screenillä

Biopankin jättimäiset pakastetynnyrit

Viimeisenä kohteena Helsingin vierailullamme oli yliopiston museo, jossa kiertelimme tutustumassa mm. erilaisten tautien ja sairauksien hoitoon käytettyyn välineistöön. Olimme kurssin alussa puhuneet sairaanhoidon historiasta, joten oli erittäin mielenkiintoista päästä näkemään  historiallisia hoitovälineitä.

Kaiken kaikkiaan vierailukäynnit olivat erittäin antoisia ja opettavaisia. Oli hienoa päästä kurkkaamaan "kulissien taakse" millaista esimerkiksi työnteko vaikkapa laboratorioissa tai apteekissa oikeasti on. Puhumattakaan Liikuntalääketieteen yksikön sekä Biomedicumin esittelyistä, sillä sellaisiin paikkoihin ei ihan niin vain pääsekään tutustumaan. Koemme ainakin itse oppineemme todella paljon tällä kurssilla juuri näiden vierailujen ansiosta ja suosittelemmikin lukiolaisia sekä tulevia lukiolaisia valitsemaan myös soveltavia  ja syventäviä kursseja, kuten tämän TE3-kurssin. 

Viikko italialaisena

Valmiina lähtöön? Nyt on koittanut taas se aika, jolloin ryhmä lukion ykkösiä on lähdössä viikoksi tutustumaan italialaiseen kulttuuriin Milanoon. Tämän opintomatkan järjestäjinä ovat äidinkielen- sekä maantieteen opettajat. Projektiin osallistujat saavat matkasta kurssin, mutta ryhmä koostuu vapaaehtoisista, joita on usein niin paljon, että halukkaat lähtijät joudutaan arpomaan. Viime vuonna meillä kävi hyvä tuuri, sillä me kaikki kolme pääsimme mukaan tähän projektiin.

Jo itsessään toiseen ihan erilaiseen kulttuuriin tutustuminen oli hyvä syy haluta mukaan tähän projektiin, sillä italialainen kulttuuri eroaa suomalaisesta todella paljon. Olemme aina olleet kiinnostuneita vieraista kulttuureista, joten tämä oli oiva tilaisuus päästä kokemaan italialaista elämää, koska majoitushan tapahtui milanolaisen yksityiskoulun opiskelijoiden perheissä. Projektista oli myös kiellellistä hyötyä, sillä kommunikointi tapahtui englanniksi. Projektiin ei onneksi vaadittu täydellistä englannin kielen osaamista, sillä italialaiset opiskelijatkaan eivät olleet meitä suomalaisia parempia, koska englanti oli myös heille vieras kieli.

Ennen matkalle lähtemistä piti tehdä monenlaisia valmisteluita. Teimme esimerkiksi muutaman hengen ryhmissä esitelmiä Suomesta, jotta italialaiset saisivat hieman esimakua siitä millainen kulttuuri meillä on, ja minkälaiseen maahan he vuorostaan tulisivat viikoksi huhtikuussa. Valmisteluista varmasti haastavinta oli pakkaaminen, koska ilmasto oli erilainen kuin Suomessa, joten sopivien vaatteiden valitseminen oli haastavaa, sillä lähtiessämme Suomessa oli reilu 20 astetta pakkasta, kun taas Milanossa lämpötila oli plussan puolella. Pakkaamisen haastavuutta lisäsi myös matkalaukkujen tiukat painorajat. Majoitustietoja saimme vaihtelevasti, sillä osa sai tietää host-perheensä jo viikkoja ennen matkaa, mutta osalle majoituspaikka selvisi vasta pari päivää ennen lähtöä. Mutta kuitenkin kaikki olivat yhtä innokkaina lähdössä reissuun!

LAUANTAI 21.1 Lauantaina heräsimme odottavaisina, sillä tiedossa oli matkustuksen täyteinen päivä joka huipentui italialaisten kohtaamiseen illalla! Meidän matkamme Milanoon oli suunniteltua pidempi, sillä emme päässeetkään lentämään suoraan Helsingistä Milanoon vaan lentomme lähti Lappeenrannasta johon matkasimme autoilla, junalla ja takseilla. Pitkä matka lentokentälle ei kuitenkaan latistanut tunnelmaa, sillä pääsimme tutustumaan paremmin Tervakoskelaisiin opiskelijoihin ja yhteishenki lähti heti huimaan nousuun! Saavuttuamme illalla Milanoon, olikin jo haikeaa kun piti jättää suomalaiset kaverit ja lähteä selviytymään yksin italialaisessa, uudessa perheessä. Jotkut saivat tukea toisistaan majoittuessaan yhdessä toisen suomalaisen kanssa samassa perheessä, mutta suurin osa meistä sai kuitenkin pärjätä omillaan. 

Italialaiset emäntämme ja isäntämme olivat hyvin vieraanvaraisia ja ottivat meidän hyvin vastaan, joten tunsimme olomme nopeasti kotoisaksi. Oli mielenkiintoista huomata miten erilaisissa oloissa italialaiset perheet asuivat. Vaikka meille oli sanottu että hostimme ovat tavallista varakkaampia, näin ei ihan joka tapauksessa kuitenkaan ollut vaan osa perheistä asui tavallisessa ympäristössä kun taas osa eli hulppeampaa elämää. Yhteistä kaikilla host-perheillä kuitenkin oli se, että he olivat todella mukavia ja kaikki viihtyivät hyvin.

Pitkän matkustuspäivän jälkeen olimme niin väsyneitä, että oli oikeastaan hyvä juttu ettei sille illalle oltu suunniteltu yhteistä ohjelmaa vaan pääsimme rauhassa tutustumaan uusiin "koteihin ja perheisiimme" sekä lataamaan akkuja hektistä viikkoa varten. 

SUNNUNTAI 22.1 Ensimmäinen kokonainen päivä Milanossa oli varattu tutustumiselle ja yhdessäololle, joten varsinaista yhteistä ohjelmaa ei sunnuntaille ollut. Monet viettivätkin päivän tutustuen Milanon tarjoamiin shoppailumahdollisuuksiin. Vietimme aikaa porukalla tutustuen myös muihin italialisiin kun oma emäntä tai isäntä oli tullut jo tutuksi. 

MAANANTAI 23.1 Aamulla tapasimme koko ryhmän koululla ja olikin mukava tavata taas kaikki suomalaiset ja kuulla miten muilla oli sujunut. Koululla kerroimme italialaisille hieman lisää Suomesta aikaisemmin valmistettujen esitelmien muodossa, jonka jälkeen pelasimme lentopalloa yhdessä italialaisten kanssa. Lounaaksi söimme tyypillisesti italialaiseen tapaan leipää tai pitsaa ulkona kuten myös kaikkina seuraavina päivinä. 

Syötyämme suuntasimme mielenkiintoiseen teatterimuseoon, jossa aika kului kuin siivillä. Lisäksi kiertelimme hieman Milanon keskustassa tutustuen Duomon alueeseen. Ennenkuin huomasimmekaan, erosivat tiemme suomalaisten kanssa, sillä illat olivat aina vapaita eikä silloinkaan ollut yhteistä ohjelmaa. Iltaisin syötiin pitkän kaavan mukaan, osa kotona, osa ulkona ravintoloissa. Ruoka kuitenkin oli lähes poikkeuksetta hyvää!

TIISTAI 24.1 Päivä alkoi vierailuilla kirkossa ja paikallisessa yliopistossa, jonka jälkeen loppupäivä lounaasta alkaen oli vapaa. Iltapäivää useimmat viettivät shoppaillen jälleen ja illalla suurin osa porukasta katseli kaunista auringonlaskua katolla josta aukesi näkymä koko Milanon yl

KESKIVIIKKO 25.1 Aikaisin herätyksemme oli keskiviikkona, jolloin tiedossa oli koko päivän reissu aurinkoiselle rannikolle, Genovaan. Yllätyimme iloisesti Genovan lämpimästä ilmasta ja auringonpaisteesta. Päivä kului kauniita maisemia ja tyypillisiä italialaisia pikkukujia kävellessä, akvaariossa mereneläviä, kuten manaatteja ja pingviinejä ihaillessa sekä kirkkoja kierrellessä. Illansuussa palasimme takaisin Milanoon ja ilta sujui rauhallisissa merkeissä sillä päivä oli ollut pitkä. 

TORSTAI 26.1 Toiseksi viimeinen kokonainen päivä alkoi tavalliseen tapaan tapaamisella koululla, josta jatkoimme katsomaan upeaa ja vanhaa linnaa. Aamupäivä jatkui vierailulla museoon, jossa oli meneillään Da Vincin keksintöjä esittelevä näyttely. Siellä pääsimme itsekin kokeilemaan erilaisia keksintöjä käytänössä! Lounaan jälkeen matkustimme keskustan ulkopuolella sijaitsevaan luostariin jossa saimme hyvän käsityksen siitä, kuinka merkittävässä osassa uskonto on Italian kulttuurissa.

Viimeisiä iltoja halusimme viettää kaikki yhdessä, sillä meistä oli tullut todella läheisiä uusien italialaisten ystäviemme kanssa. Ilta sujuikin ravintolassa istuskellessa hyvässä seurassa!

PERJANTAI 27.1 Suunnitelmamme muuttuivat viimeisen päivän ohjelman suhteen, sillä meneillään oli julkisen liikenteen lakko emmekä päässeet San Siron jalkapallostadionille. Korvaava ohjelma piti sisällään mm. Milanon kauniin ympäriston ihastelua ja italaiselle oppitunnille osallistumista.

Loppuhuipennuksena menimme koko porukalla yhden italialaisen tytön vanhempien omistamaan ravintolaan syömään ja vietimme siis koko viimeisen illankin onnistuneesti yhdessä ja loistavan päätöksen huikealle viikollemme Milanossa!

LAUANTAI 28.1 Viimeinen aamu sujui viime hetken pakkailuissa sekä haikeiden hyvästien jättämisessä, sillä meidän oli aika palata takaisin Suomeen. Jätimme ensin läheisiksi tulleet host-perheemme itku silmässä taaksemme ja suuntasimme suomalaisten kanssa lentokentälle jossa taistelimme laukkujen painorajojen kanssa ja teimme viime hetken ostokset. Edessämme oli kuitenkin vielä pitkä paluumatka ensin lentäen Milanosta Lappeenrantaan, josta taas junalla Lahteen, jossa vanhempamme olivat meitä vastassa. Paluumatka sujui hyvissä, mutta hieman haikeissa tunnelmissa, kun kertailimme yhdessä viikon tapahtumia ja nauroimme hauskoille kuville, joita onneksi löytyi runsaasti. Palasimme kotiin siis iloisina ja monia, monia uusia kokemuksia rikkaampina!

Kaiken kaikkiaan matka oli todella avartava, sillä pääsimme tutustumaan italialaiseen kulttuuriin paikallisten näkökulmasta. Tämä ainutlaatuinen mahdollisuus tarjosi meille tilaisuuden päästä tutustumaan milanolaisten arkeen tavalla, jota turistimatkailu pidä sisällään. Yhteistyöprojektin aikana tutustuimme uusiin ihmisiin, niin suomalaisiin kuin italialaisiinkin ja rohkaistuimme hurjasti englannin kielen käyttäjinä. Olemme kaikki erittäin iloisia ja kiitollisia siitä, että koulumme tarjoaa tällaisen huikean mahdollisuuden ja kehotammekin kaikkia tarttumaan siihen mahdollisuuksien mukaan. Ette tule katumaan sitä! Toivotamme vielä lukiomme tämän vuotiselle ryhmälle vähintäänkin yhtää loistavaa ja antoisaa reissua kuin meidän omamme oli!